Suomessa myydään enemmän mopoja kuin moottoripyöriä – mutta silti moottoripyörä on moottoripyörä. Tarkemmin sanottuna: Alle 125 kuutioiset moottoripyörät ovat kevytmoottoripyöriä (“kevareita” tai “piikkejä”). Sitä isommat ovat moottoripyöriä. Laki jakaa moottoripyörät ajokortin suhteen kolmeen luokkaan: A1 oikeuttaa kevytmoottoripyörän ajoon, sitä isommat on jaettu kahteen luokkaan, niistä raskaampien ajoon saa nykyään kortin vasta 24-vuotiaana.

Tunnetuin, vaikkei myydyin, moottoripyörämerkki on Harley Davidson. Sen krominkiiltoiset koneet edustavat niin sanottuja custom- tai chopper pyöriä, joissa tyyli ja ajomukavuus ajavat silkan nopeuden ohi. Ne ovat varsin matalia ja ohjaustanko on korkea, klassikkomalleissa, myös ekstrapitkällä haarukalla varustetut chopper-mallit ovat näyttäviä – jos niitä onnistuu näkemään. Käytännössä Suomen teillä niitä on hyvin vähän: kaiken kaikkiaan Harley eli Harrikka on suomen viidenneksi myydyin merkki ja vain osa on isoja choppereita.

Naku- eli retropyörät muistuttavat ulkonäöltään custom-pyöriä sikäli ettei kromattua runkoa ole peitetty pelti- tai muovikuorella. Ne sopivat hyvin katuajoon, suosittu merkki on Kawasaki, malleilla Zephyr ja W650: esikuvana on ollut 60-luvun brittipyörät.

Kyykkypyöriksi tai muoviluodeiksi kutsutaan urheilupyöriä, joille ominaista on korkea huipputeho ja huippunopeus, hyvä teho-paino suhde, etukenossa makaava ajoasento sekä hyvä aerodynamiikka. Se on saatu aikaan peittämällä runko kuorella, joka myös suojaa ajajaa: näitä on nykyään radoille ja tieliikenteeseen eri tyypit. Suosittuja valmistajia ovat esimerkiksi Honda ja Suzuki. Ne sopivat paremmin pitkille matkoille maanteillä kuin muut pyörätyypit.